Ukrainan sota ja vaikutukset energiahuoltoon

Artikkeli perustuu Bioenergia ry:n toimiston laajempaan analyysiin jäsenille sodan vaikutuksista EU:n ja Suomen kannalta.

Yleinen taloudellinen huoli kriisin seurauksena on korkotason nousu ja Suomen maariskin nousu suhteessa NATO-maihin ja maihin, jotka eivät ole Venäjän välittömässä läheisyydessä. Tämä näkyy jo Suomen valtionlainojen korkotason muita EU-maita kovempana nousuna. Kohonneella maariskillä on negatiivinen vaikutus projektikehitykseen ja uusiin investointeihin. 

Mitä sanoo EU? 

Sota tulee muuttamaan polkua, jolla tulevia tavoitteita kohti kuljetaan. Epäselvempää on, tuleeko EU lopulta pitämään kiinni vuodelle 2030 asettamistaan tavoitteista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tahto pitää kiinni 2030 tavoitteista on olemassa ja vihreää siirtymää halutaan kiihdyttää. 

Energiakauppa Venäjän kanssa 

Suomen energiakauppa Venäjän kanssa on ollut lähes yksinomaan tuontia (nettotuonti vuonna 2020 n. 3,5 mrd €) ja pääosin fossiilista energiaa. Venäjän euromääräinen osuus kaikesta energiatuonnista oli hieman yli 50 %. 

Luken arvion mukaan tuontipuuenergian osuus kaikesta puuenergiasta oli yhteen laskettuna n. 19 %, kun huomioidaan ainespuulla tuotettu mustalipeä. Venäjän osuus kaikesta tuontipuumäärästä Suomeen oli 76 % vuonna 2020 ja 74 % vuonna 2021. Venäjän energiahaketta ja muita puupohjaisia energiatuotteita kuten jätepuuta ja pellettiä käytettiin 2020 reilut 5 TWh (n. 2,4 Mm³). 

Metsähakkeet eri lähteistä 

Metsähaketta tuotetaan Suomessa päätehakkuiden ja harvennusten yhteydessä arvokkaimpien tavaralajien ohella myyjien ja ostajien puunmyyntisopimusten mukaan. Silloin kyseessä on hakkuutähteet ja ainespuuksi kelpaamattoman puun korjuu metsänomistajan omaan tarpeeseen, leimikon ostajan käyttöön tai välitettäväksi eteenpäin energiapuutoimituksiin erikoistuneille yhtiölle. Hakkuutähdehakkeen osuus on noin 40 % hakkeen määrästä. Järeää teollisuudelle kelpaamatonta runkopuuta käytetään noin 5 % kokonaismäärästä. Tässä määrässä voi olla jonkin verran tuontipuuta. 

Tärkein hakeraaka-aine on pienpuu (55 %), johon kuuluu karsimaton kokopuu, karsittu rankapuu ja kuitupuun kokoinen puu. Tuontihake on luokiteltu käytännössä pienpuuksi. Tärkein kotimainen lähde ovat energiapuuharvennukset, jotka myös muodostavat tärkeimmän kasvupotentiaalin. Arviolta korkeintaan 1,7 Mm³ on Kemera -kohteiden puuta. 

Kantopuun osuus on enää marginaalinen, mutta muodostaa huomattavan potentiaalin, kun kysyntä kasvaa. Kantopuuta on otettu talteen ennen kaikkea maankäytön muutosten yhteydessä, kuten erilaisessa rakentamisessa tai pellonraivauksessa. 

Vuoden 2021 puun energiakäytön ennakkotiedot julkaistaan 22.3.2022.  

Kotimaista puuta Venäjän puun korvaamiseksi 

Useat suomalaiset toimijat olivat jo ennen 10.3.2022 ilmoitettua vientikieltoa ilmoittaneet luopuvansa puun tuonnista Venäjältä. Siten Venäjän vientikiellon merkitys voidaan arvioida vähäiseksi samalla, kun itse Ukrainan sodan vaikutus on merkittävä. 

Venäjän puupolttoaineen korvaaminen kotimaisella ja muiden maiden tuontihakkeella on mahdollista. Tuonnin lisääminen Baltiasta tai muualta on kuitenkin kiristyvässä kilpailutilanteessa haastavaa. Ruotsissa odotetaan jälleen kerran huomattavia kaarnakuoriaistuhoja. 

Enemmän energiaa nuorista metsistä ja kannoista 

Kotimaisen hakkeen hankinnan lisääminen tuonnin verran onnistuu teollisuuden suhdanteista riippumatta ennen kaikkea nuorten harvennusmetsien pienpuulla. Pienpuuhakkeen määrän kaksinkertaistaminen melko nopeasti on mahdollista. Se vaatinee pienpuun Kemera-keruutuen ehtojen parantamisen ja keruutuen jatkamisen 2023 jälkeen sekä muidenkin ensiharvennusrästien purkamista (kaikki rästit yhteensä ovat olleet yli miljoona hehtaaria).  

Lyhyellä aikavälillä meneillään oleva työtaistelu on vapauttanut korjuukapasiteettia ja kuitupuuta muiden ostajien käyttöön. Korjuukapasiteetti energiapuuharvennuksia varten riippuu ennen kaikkea koneyrittämisen markkinatilanteesta ja energiapuuharvennusten houkuttelevuudesta  

Kantopuu on selvästi parempi ylivuotisen säilyvyyden kannalta verrattuna muuhun puupohjaiseen raaka-aineeseen. Kantojen maltillinen lisäkäyttö voi olla tärkeä osakomponentti polttoainehuollossa 2020-luvulla. 

Nestemäiset biopolttoaineet ja biokaasu 

Nestemäisten biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotanto ei ole riippuvaista Venäjän tuonnista. Nouseva fossiilisen polttoaineen hinta parantaa biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyä ja vähentää tuen tarvetta.  

Kotimaisia biopolttoaineiden ja jakeluvelvoitteeseen kuuluvan biokaasun tuotannon hankkeita on syytä kiirehtiä, poistaa rakentamisen prosessin pullonkaulat ja varmistaa vakaa toimintaympäristö. Tämä lienee selvää etenkin, kun päästöjä halutaan vähentää entisestään. 

Fossiilisen kaasun kallistumisen on arvioitu parantavan biokaasun ja muiden uusiutuviin pohjautuvien kaasujen kysyntää sekä kilpailukykyä. Syntynyt tilanne vauhdittanee hankkeiden etenemistä ja uusien kohteiden ideoinnin.   

Turpeen comeback? 

Turvevarastojen huvetessa ennakoitua nopeammin niiden täydentymiseen ei ole vielä näkymää. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti muutamassa päivässä tilanteen. Sodan luomassa epävarmuudessa ja puun tuonnin loppuessa itänaapurista on huolto- ja toimitusvarmuutta tavoiteltava Suomessa myös turpeella.  

Turpeen huolto- ja toimitusvarmuusmerkityksestä on puhuttu lähinnä sivulauseissa samaan aikaan, kun ala on supistunut hallitsemattomasti päästöoikeuden hinnan nopean nousun ja kansallisten päätösten seurauksena. Turpeen käytön yleinen hyväksyttävyys on ainakin toistaiseksi parantunut, mikä ei takaa turpeen saatavuutta. Tuotantokapasiteetti – yrittäjien, työntekijöiden ja työkoneiden määrä sekä pinta-alat –on vähentynyt. 

Turveratkaisuja löytyy 

Kysyntänäkymää on oltava useammaksi vuodeksi eteenpäin, jotta akuuttiin haasteeseen voitaisiin vastata. Energiaturpeella voidaan helpottaa puun polttoon Ukrainan sodan takia lisääntyvää painetta. Keinoja turpeen pitämiseksi energiapaletissa energiapuun rinnalla ja tukemassa kotimaisen puun käyttöä korkean arvonlisän puutuotteisiin on kyllä löydettävissä nopeastikin veroratkaisuista, huoltovarmuusvarastojen ostamisesta ja tuotantokapasiteetin ylläpidosta sekä jo päätetyn turvetuotantokaluston romutuspalkkion ja esitetyn luopumistuen lykkäämisestä. Sen sijaan erilaiset päästökauppaan liittyvät kompensaatiot näyttävät tässä vaiheessa haasteellisemmalta. Ennakkotietojen mukaan viime vuonna turpeella katettiin vajaat 3 % Suomen energiankulutuksesta.